Kolmen vuoden aikana saimme koko joukon tehtäviä, jotka ruokkivat omaa luovaa ajatteluani. Ilman annettua tehtävää en olisi välttämättä ryhtynyt esimerkiksi ryijyn tekoon. En olisi myöskään miettinyt tekstiilimuistoja, ellei niitä olisi kysytty. Samalla tulin pohtineeksi, mitä käsityöt itselleni merkitsevät ja miten käsitöiden kautta on kautta aikojen siirtynyt paljon perintöä sukupolvilta toisille. Huomasin olevani osa tätä jatkumoa ja että ympärilläni on ollut jo lapsesta asti valtavasti käsityöesikuvia. Ja niin oli muillakin kurssilaisilla.
Käsityöt ovat ilmeisesti aina olleet meille kädellisille olennoille ominainen tapa olla ja elää, ajatella ja luoda jotain uutta. Käsityöt ovat aina hyvän tekemistä toisille tai itselle. Käsitöillä (siis vapaaehtoisilla sellaisilla) on aina tuotettu iloa. Tällaisia asioita pohdin ja opin.
Opin kolmen vuoden aikana antamaan tilaa vapaalle ideoinnille. Opin, että ideat ovat kuin pilviä, joita leijuu ilmassa. On vain napattava jostain niistä kiinni ja tutkittava sitä tarkemmin. Joskus pilven voi päästää menemään ja ottaa uuden, joskus taas ensimmäinen idea etenee kehittelyn kautta toteutukseen asti.
Opin myös tekemään tämän suunnitteluprosessin aiempaa enemmän näkyväksi. Kirjasimme suunitelmia ylös, säilytimme sotkuisetkin luonnokset ja raportoimme niistä portfolioissa. Näin oma prosessi ideasta toteutukseen tuli aiempaa tietoisemmaksi. Opin myös ihan konkreettisesti tekemään enemmän suunnitelmia paperilla ja sen, että kannattaa tehdä koekappaleita ennenkuin ryntää suinpäin toteutukseen.
Oma oppini kolmen vuoden opintojen ajalta oli antaa tilaa ideoille, luottaa intuitioon sekä päästää itsensä irti vailla pelkoa siitä, että oma kädenjälki ei olisi aina teknisesti maailman taiturimaisinta ykkösluokkaa. Olenkin pitänyt siitä, että opiskelumme ei ole ollut liian tekniikkapainotteista, toisin kuin koulun käsityöopetus aikanaan. Opiskelu onkin vahvistanut omaa motivaatiotani jatkaa tällä tiellä.
**
Ylimmässä kuvassa on ryijysuunnitelmiani piirrettynä. Jostain syystä ihastuin kurssin aikana monikäyttöisiin ja muunneltaviin töihin, joita laadin vähän kieli poskessa huumorimielellä. Kahdessa muussa kuvassa ryijyni näkyy valmiina. Ryijyni siis taipuu niin seinä- kuin istuinryijyksi, kuin myös pannumyssyksi, hatuksi, muhviksi kuin kassiksikin. Ryijyn kuvana on eräästä toisesta taideteoksesta napattu mystinen tyttölapsi, jolla on siivet ja sädekehä päänsä päällä. Tämä samainen tyttö näkyy kuvassa olevissa keramiikkalaatoissa enkelinä ja demonina.
Essutyö liittyy painokangastehtävään, josta piti toteuttaa joku arjen muotoilua edustava esine. Minulla esine oli piknik-liina, josta saa myös hameen ja tarvittaessa jopa teltan. Essu oli tästä pienempi versio, jonka voi levittää piknik-alustalle pieneksi pöytäliinaksi tai käyttää kiristysnarujen avulla pienenä essuna, kuten kuvassa. Sen voi myös kiristää narujen avulla nyytiksi kepin nokkaan, kuten satukirjojen maankiertäjät tavataan esittää matkaeväineen.
Pyöreä huopatyö on huovutusjakson satoa. Käytin alustana sählypalloa ja kun leikkasin työni auki saadakseni pallon sisältä pois, leikkausaukko muistuttikin suuta. Ompelin raon päälle vetoketjun ja lisäsin työlle vielä silmät. Näin pallosta tuli omituista otusta muistuttava kukkaro. Tämä työ on esimerkki työstä, jossa idea jalostuu tehdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti