Käsityön taiteen perusopinnot - lopputyö

Käsityön taiteen perusopetus aikuisille

Käsityön taiteen perusopetus pureutuu käsityön eri osa-alueisiin ja käsityöilmaisun kehittämiseen.  Opinnoissa tutustutaan käsityöhön visuaalisen kulttuurin osana sekä käydään läpi käsityöllistä suunnittelu- ja valmistusprosessia. Tähän kuuluu materiaalituntemuksen, käsityötaidon sekä ilmaisun ja luovan ongelmanratkaisun opiskelua sekä portfoliotyöskentelyä. Perusopintojen laajuus on 20 opintopistettä (14 opintoviikkoa). Opinnot on jaksotettu Espoon työväenopistossa kolmelle vuodelle kerran viikossa tapahtuvina iltaopintoina sekä täydennettynä muutamilla viikonloppukursseilla ja valinnaisilla käsityö- ja taideopinnoilla.

Opintoja kutsutaan työväenopistossa lyhenteellä SUUKKO, mutta älkää kysykö miksi. Ehkä selitys löytyy siitä, että opintojen nimi käsityön taiteen perusopinnot on pitkä ja istuu suuhun kankeasti. Vasta hetki sitten kuulin, että suukolle on kyllä selityskin. Se tulee sanoista suunnittelua ja kokemuksellista käsityön opetusta. Kolmen vuoden aikana en ole kuitenkaan käyttänyt tätä nimitystä, vaan olen kutsunut harrastamistani Tapiolan Ahertajantiellä vähän epämääräisesti työväenopiston käsityötunneiksi. Opinnot ovat olleet kuitenkin paljon enemmän kuin napinläven ompelua tai muuta käsityötekniikan opettelua. Kyse on ollut mitä suuremmassa määrin luovasta ilmaisusta ja sen kehittämisestä. 

Käsityötaide on taidetta, jossa materiaalina ovat usein kankaat, langat ja muut pehmeät materiaalit. Käsityön käsitteen alle mahtuvat kyllä myös kovat materiaalit, kuten puu, keramiikka, lasi, betoni, kivi ja niiden taltutus ihmiskäsien haluamaan muotoon. Meillä pääpaino on kuitenkin ollut ns. pehmeissä materiaaleissa.

Tässä on oma perusopintojeni lopputyöportofio blogin muodossa.

Tavoitteena kokeileva ja leikkisä tekeminen

Espoon työväenopiston käsityön taiteen perusopintojen opetustyyli on ollut hyvin vapaa ja opiskelijalähtöinen. Vaikka opinnoilla on selkeä struktuuri, kukin opiskelija asettaa opinnoille omat tavoitteensa ja etenee omista lähtökohdista käsin. Itselleni valkeni hyvin alkuvaiheessa, että haluan näissä opinnoissa edetä kokeilevan ja leikkisän tekemisen kautta. Oma käsityöharrastukseni on aina ollut jonkun hyödyllisen vaatekappaleen tai  muun kapistuksen valmistusta johonkin tiettyyn tarkoitukseen. Nyt sen sijaan saattoi olla täysin hyödytön ja päämäärätön ja tehdä kokeiluja tehtävänannon mukaan.

Olin halunnut kehittää luovaa ilmaisuani kirjallisen ilmaisun puolella. Tämä ajoittui SUUKKO-opintojeni alkuvaiheeseen. Tein tuolloin luovan kirjoittamisen harjoituksena aamusivuja, eli  kirjoitin joka aamu vapaata tajunnanvirtatekstiä, jonka piti irrottaa kielenkannat ja saada runosuoneni sykkimään. Opas tosin huomautti, että joillain tämä harjoitus saattaa tuoda luovuuden esiin jollain kokonaan muulla kuin kirjallisella saralla. Minulle kävi niin. Aloin kehittelemään ideoita käsitöissäni, jotka olivat vähemmän käytännöllisiä, mutta sitäkin enemmän kummallisia. Huomasin, että usein ideointiprosessissa tajunnan virta tuotti ihan hassuja ideoita, joiden kehittely oli hauskaa puuhaa. Näistä vain murto-osa päätyi toteutukseen, mutta palveli suunnitteluprosessia.

Pidin innostavana sitä, että saimme opintojemme kuluessa erilaisia tehtäviä, jotka loivat hyvät raamit työskentelylle. Niiden avulla pystyi myös turvallisesti kokeilemaan jotain sellaista, jota ei muuten olisi tullut kotioloissa tehneeksi. Ensimmäisenä vuonna tehtävänämme oli arjen muotoilu, eli teimme jonkun arkea helpottavan tekstiilin. Opiskelimme myös kankaanpainantaa ja värjäystä. Toisena vuonna teimme ryijyn ja opiskelimme ompelutekniikkaa. Teimme ”muistojen mekon”, jonka suunnittelussa olivat lähtökohtana omat henkilökohtaiset tekstiilimuistot. Viimeisenä vuonna keskityimme  huovutukseen ja lopputyöhön, jonka aihe oli hyvin vapaa. Sen tuli olla veistoksellinen teos, jossa yhdistyy kova ja pehmeä materiaali.

Lopputyöni

Olen käynyt noin viiden vuoden ajan työväenopistossa keramiikassa, joten oli luontevaa käyttää omassa lopputyössäni kovana materiaalina keramiikkaa. Kuvissa näkyy työni, joka on kolmiosainen.  Työ koostuu pehmopatsaasta, jossa on keramiikkajalusta. Lisäksi työhön kuuluu pehmopeili keramiikkajaloilla ja huopahännällä sekä maljakko, jossa on nippu keramiikkakoristeita. Työn nimi on ”Anelma Unelma katsoo peiliin”.

Patsas on tehty kankaasta ompelemalla ja täytetty vanulla. Lisäksi työssä on kirjontaa sekä huovutetut ja kankaiset koristeet. Keppi on tehty räppäämällä, eli päällystetty langalla. Jalusta on keramiikkaa ja siinä on valkoista lasitetta, lasia ja vaaleanpunaiseksi lasitettuja keramiikkaruusuja.

Peili on vanha Ikean puukehysteinen peili, joka on päällystetty vanulla ja kierrätyskankaalla. Peilissä on myös huovutettua villaa, huovutettuja ruusuja ja yksi minikokoinen leikkijänis. Peili seisoo jäniksen jalkoja muistuttavilla keramiikkajaloilla, jotka on lasitettu valkoisiksi. Lisätukena on huovutettu häntä, jonka sisällä on taivuteltava rautalanka.

Maljakko on harjoitustyö, joka tehtiin SUUKKO-tunnilla saveen tutustumisharjoituksena silmät kiinni. Myönnän kurkkineeni vähän. Maljakko muistuttaa suuta (vähän kyllä karmivalla tavalla) ja lasitin sen myöhemmin vaaleanpunaisella ulkoa ja valkoisella sisältä. Maljakossa on kolme valkoisella ja vaaleanpunaisella lasitteella lasitettua keramiikkakoristetta, joissa on vartena räppäämällä, eli langalla päällystetyt rautalangat.

Jokainen saa itse päättää, mitä työ esittää. Vaikka työ on kovan ja pehmeän yhdistelmä, on Anelma Unelman peiliin katsomishetki aika hempeä, ellei suorastaa hemaiseva. Samalla olo on kuitenkin hieman surrealistinen, vähän kuin Liisalla ihmemaassa.