Lopputyöprosessi

Kerron seuraavaksi lopputyön syntyprosessista.

Pää

Tehtävänämme oli  tehdä kovaa ja pehmeää materiaalia yhdistelevä kolmiulotteinen teos. Aika nopeasti keksin, että teen kankaasta veistoksen, jossa on ihmisen pää ja että päässä on kukkia. Seuraavaksi piti ratkaista, miten sen toteutan. Tutkiskelin erilaisia mollamaijaohjeita, joissa kaikissa pää on tehty hyvin yksinkertaisesti muutamasta kappaleesta.  Ihan niin yksinkertaista en halunnut. Toisaalta en halunnut myöskään lähteä toteuttamaan päätä orjallisesti oikeaa jäljitellen hyvin monista pienistä tilkusta. Ratkaisuksi tuli sommitella kankaita mallipään päälle ja tällä tekniikalla sain aikaan koekappaleen ja kaavat.

Materiaaliksi päähän valikoitui tavallista lakanakangasta. Kokeilin värjätä sitä teellä vähän vähemmän valkoiseksi, mutta väristä tuli liian kellertävä. Päädyin valitsemaan varsinaiseen päähän luonnonvalkoista lakanakangasta. Täytin pään vanulla. Kokeilin myös villaa, mutta se ei ollut valkoista ja paistoi tummana läpi. Nenän muotoilin langalla kuromalla ja aika nysähän siitä tuli, mutta niin oli tarkoituskin. Tein erilaisia silmäversioita paperista ja testailin niitä nuppineuloilla kasvoihin. Lopulliseen työhön tein silmät langalla kirjomalla, vaikka kokeilin koekappaleeseen myös kangastusseilla piirtämistä. Kukat liitin päähän ompelemalla ja lisäksi keksin laittaa huovutetuista pötköistä lenkuroita koristeeksi.

Hahmoni on aika lailla naama peruslukemilla. Osittain se tulee suusta, joka on ilmeetön ja tehty kahdesta huovutetusta pötköstä. Toinen silmä on kiinni ja toinen auki. Hahmosta ei siis osaa sanoa, mikä tunnetila sillä on. Se arvoitus on katsojan ratkaistava.

Pään jalusta

Päätin tehdä pehmopäälleni myös jalustan, jossa pää on kepin avulla kiinni. Tein jalustan keramiikasta, jonka lasitin valkoisella lasitteella ja päältä vihreällä lasilla. Tein sivuihin sisennykset mosaiikkiupotuksia varten. Upotukset tein keramiikasta saven koverruksesta sattumalta syntyneistä kiekuroista, joista tuli ruusuja. Lasitin ne vaaleanpunaisella ja kiinnitin ne työhön liimalla.

Peili

Kun päätin tehdä pääveistoksen, keksin, että eräs vanha peilimme voisi tulla työhön mukaan. Keksin idean, että se seisoisi jäniksen käpälien varassa ja pää katselisi peiliin. Ideanani oli ilmentää peilillä jotain jänismäistä ja eläimellistä. Kaipa mieleni sopukoihin on jäänyt lapsuudestani M.A. Nummisen laulu Jänikset ja ihmiset. Omistin kokonaisen levyn tätä jänisten ja ihmisten oikeustaisteluteemaa.  Ajatuksenani oli sahata lasten vanhoista minieläimistä, erityisesti jäniksistä, päitä ja liimata peili mosaiikkityyliin niitä täyteen. Hylkäsin idean, koska peilistä olisi tullut liian painava ja työ olisi ollut käsisahalla turhan suuritöinen toteuttaa. Jotain jänismäistä peiliin kuitenkin kaipasin ja päätin pehmustaa sen ja päällystää vaalealla kierrätyskankaalla. Löysin varastoistani myös pilalle menneen leikatun hattuhuovutuskokeiluni, jossa oli kirjottuna muutamia pieniä helmiä. Laitoin sitä peilin ympärille. Kiinnitin työhön myös huovutusviikonloppuna syntyneestä toisesta huovutuskokeilun jämäpalasta tehdyt ruusut. Ja tietenkin halusin työhöni edes yhden jäniksen, jonka ompelin peilin viereen.

Maljakko

Teimme kovaa ja pehmeää työtämme orientoivalla tunnilla keramiikkakokeiluja. Harjoituksenamme oli tehdä työ silmät kiinni musiikkia kuunnellen. Minun työstäni tuli pyöreä möykky, jossa on aukko. Muotoilin sitä ja vähän kurkkimalla möykystä tuli suuta muistuttava maljakko. Lasitin sen keramiikassa vaaleanpunaisella ja valkoisella ja halusin senkin mukaan työhöni. Sen sisälle halusin jotain koristeita, joiksi valikoituivat karkkimaiset keramiikat, joissa on räppäystekniikalla päällystetyt rautalankavarret. Maljakko on peilin vieressä Anelma Unelma nimen saaneen hahmoni ihailtavana. Hemaiseva kokonaisuus oli valmis.